Musiikkihuone

Musiikkihuone on olohuoneen yläpuolella. Wilhelm kuuntelee kärsivällisesti naisväen harjoittelua.
Musiikkihuoneessa viettävät eniten aikaa harpunsoittaja äiti ja vanhin tyttäristä.

Harpun olen löytänyt Lissabonista, kitarakin on muistaakseni sieltä. Sello (joka on oikeastaan viulu) löytyi Madridista ja rumpu on entinen avaimenperä, matkamuisto sekin.
Olen ostanut jonkun verran minitavaraa ulkomailta matkamuistoksi, kun en muuten välitä ostaa matkoilta  koriste-esineitä.

Kaunis piano on lahja tyttäreltäni. Se on ostettu Saltzburgin Mozart-museosta ja siinä on soittorasian mekanismi. Avainta käyttämällä piano soittaa Mozartin musiikkia!
Pianotuolin olen itse päällystänyt. Kynttiläjalka on lahja ystävältä.

Lipaston ja sohvan olen itse tehnyt. Sohvakankaana on vanha solmio.

Pöytä on tuunattu kirpparilöydöstä.

Willan olohuone

Teen ensin katsauksen vanhempaan taloon, Willa Wilhelmiin.
Olohuone on isännän valtakuntaa. Takkatulen lämmössä on mukava löhöilypaikka.
Takan olen tehnyt itse. Sen sisällä on ledvalo tulta imitoimassa (näkyy hiukan ensimmäisessä kuvassa).

Nämä esineet kertovat Wilhelmin harrastuksista. Pieni drinkkipöytä on kirpparilta (olisiko ollut sormus?) ja pieni pyöreä matto ristipistokuvioineen antiikkimessuilta.

Hän on myös vieraanvarainen isäntä, pöytä on aina katettuna.

Sohvakalusto ja pöytä ovat itse tekemiäni, myös iso matto ja tyynyt. Kaappi on Minimaailmasta.  Tapetit ovat oikeaa tapettia ja taulukehykset olen tehnyt itse.

Nuket

Tässä talossa asuu viisihenkinen lapsiperhe.

Isä Wilhelm viettää laatuaikaansa yleensä sanomalehden parissa. Hän on oppinut mies, lukee jopa Puškinia alkukielellä!

Hänen vaimonsa Wilma on harpputaiteilija.
Kuten huomatte, nuket ovat ns. halppisnukkeja, mutta minä olen heihin tottunut ja heidät sellaisena hyväksynyt. Melkein.

Oikeastaan Wilmahan oli aikoinaan blondi, sellainen enkelimäinen. Olen ostanut sen pään ja kädet joskus Sinooperista ja tehnyt nuken. Kaipasin häneen kuitenkin enemmän taiteilijamaista ilmettä. Huovutusvillasta peruukki ja huulipuna tekivät Wilmasta tämännäköisen.

Perheen vanhin tytär Veera on tuleva taiteilija hänkin.

Hänen pikkusiskonsa Hilda on avaimenperälöytö kirpputorilta. En ole vaihtanut edes mekkoa. Hilda on herkkusuu kuten lapsen kuuluukin olla.

Pikkuvauva Hans on vasta ryömimisiässä, automiehiä näköjään.

En ole kovin tarkkaan määritellyt nukketalon aikakautta, ehkä noin 50-luvun loppupuoli, ensimmäisen television aikaan.

Isossa kartanossa on asukkaita vain kaksi - nuori pariskunta Lily ja Leo.

Leo on tiedemies, jonka lempipaikka on kirjastossa.

Lily on kotirouva, joka rakastaa hempeitä värejä ja romantiikkaa. Lilyn on tehnyt Kirsti Kilponen.
Sen kodin tarina sijoittuu nykyaikaan, vaikka onkin osittain ajasta jäljessä: ei ole Leolla edes langatonta hiirtä ja missä on laptopit ja tabletit?
Talossa on yksi huone vielä kalustamatta ja todennäköisesti siihen muuttaa talon kolmas asukas. En ole vielä päättänyt, onko se teinipoika musiikkilaitteineen tai emännän boheemi sisko.

Seuraavaksi kurkistetaan huoneisiin.

Tervetuloa!

Aloitin nukkekotiharrastuksen n. 7-8 vuotta sitten. Olin jo pitkään haaveillut omasta nukketalosta ja joku päivä mieheni osti minulle Minimaailman saksalaistyylisen talon.

Annoin sille nimekseen Willa Wilhelm.

Tuolloin kaikki oli uutta. Kantapään kautta ja lukuisiin nukkekotiblogeihin tutustumalla olen oppinut erilaisia niksejä ja konsteja. Yritän tehdä mahdollisimman paljon itse. Välillä unohdan itseni tuntikausiksi työpöydän ääreen ja välillä pidän monen viikon taukoja.

Talon sivulla on pieni piha.

Toinen taloni on Greenleafin Lily. Se on upea viktoriaaninen rakennus, jonka haasteena on sen näkyvyys. Taloa voisi nimittäin saada katsella joka sivusta eli huoneessa on sille todella vaikea löytää sen ansaitsemaa paikkaa.

Tulen tässä blogissa kertomaan talojen asukkaista, rakentamisesta ja sisustuksesta. Esittelen myös muutamia roomboxeja, mutta kaikki aikanaan.

Mukavaa kun pistäydyitte!